Kuinka paljon pisteitä tarvitset diplomi-insinööriksi / tekniikan alalle?

"Kuinka paljon pisteitä tarvitsen päästäkseni diplomi-insinööriksi?" Vastaus on rehellisesti: se riippuu. Pääsyyn ei ole yhtä kiinteää pisterajaa, vaan raja muodostuu joka vuosi hakijajoukosta. Tässä artikkelissa puramme, mistä pisteet tulevat ja miten arvioit, mihin oma osaamisesi riittää.

Kaksi väylää: todistusvalinta ja valintakoe

Tekniikan alalle (DI-koulutus) on käytännössä kaksi pääväylää, joilla on omat pisteasteikkonsa eikä niitä lasketa yhteen:

• Todistusvalinta perustuu ylioppilastodistuksen arvosanoihin. Diplomi-insinööripuolella pisteitä saa kolmesta aineesta, ja enimmäispistemäärä on 105,0 pistettä. Lisäksi pitää täyttää kynnysehdot – tyypillisesti hyväksytty pitkän matematiikan yo-koe ja riittävä arvosana matematiikasta, fysiikasta ja/tai kemiasta.
• Valintakoevalinta perustuu Koe A:n tulokseen, josta voi saada enintään 120 pistettä. Tässä väylässä ylioppilasarvosanoilla ei ole väliä – ratkaisee vain koesuoritus.

Tämä on hyvä uutinen, jos todistuksesi ei ole huippuluokkaa: valintakoeväylä antaa toisen mahdollisuuden, jossa menneet arvosanat eivät paina. Moni pääsee juuri Koe A:n kautta.

Miksi yhtä pisterajaa ei ole?

Sekä todistus- että valintakoekiintiössä paikat täytetään paremmuusjärjestyksessä ylhäältä alaspäin. "Pisteraja" on siis viimeisen hyväksytyn hakijan pistemäärä, ja se vaihtelee vuosittain ja hakukohteittain:

• Suosituissa hakukohteissa (esim. tietyt tekniikan alat suurissa yliopistokaupungeissa) raja asettuu korkeammalle, koska hakijoita on enemmän.
• Kokeen vaikeustaso vaikuttaa: vaikeampi koe laskee pisteitä laajasti ja samalla rajaa.
• Aloituspaikkojen ja kiintiöiden muutokset siirtävät rajaa ylös tai alas.

Miten asetan itselleni tavoitteen?

1. Valitse 2–3 realistista hakukohdetta ja katso niiden edellisvuosien alimmat hyväksytyt pisteet (DIA julkaisee ne jälkikäteen sivulla "Alimmat hyväksytyt pisteet").
2. Käytä korkeinta noista rajoista karkeana tavoitteena ja lisää siihen pieni puskuri, koska rajat voivat nousta.
3. Mittaa lähtötasosi harjoituskokeella. Kun tiedät, montako pistettä tällä hetkellä saisit, näet konkreettisesti, kuinka iso kuilu tavoitteeseen on.
4. Suunnittele harjoittelu kuilun mukaan – esimerkiksi paljonko pisteitä kannattaa yrittää kerätä helpoista yhteisen osion tehtävistä ennen vaikeampia.

Käytännön nyrkkisääntö

Älä metsästä tiettyä lukua, vaan maksimoi kokonaispisteet. Koska Koe A:sta saa 120 pistettä ja paikat jaetaan järjestyksessä, jokainen lisäpiste parantaa sijoitustasi. Käytännössä se tarkoittaa, että kannattaa varmistaa kaikki "helpot" pisteet yhteisestä osiosta ja kerätä lisää siitä eriytyvän osion aineparista (fysiikka tai kemia), jossa olet vahvin.

Tarkat, hakukohdekohtaiset luvut kannattaa aina varmistaa DIA-yhteisvalinnan (dia.fi) ja yliopistovalinnat.fi:n ajantasaisista taulukoista – tällä sivulla esitetyt asteikot perustuvat viimeisimpiin julkaistuihin valintaperusteisiin, ja 2027:n tarkat luvut vahvistuvat myöhemmin.